Valtioneuvoston historiaa

Senaatista valtioneuvostoksi

Vuosina 1808-09 käydyn Suomen sodan seurauksena Suomi irrotettiin Ruotsista ja liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjään. Vuonna 1809 Suomi sai oman keskushallinnon. Silloin perustettiin myös valtioneuvoston edeltäjä, hallituskonselji, vuodesta 1816 keisarillinen Suomen senaatti. Senaatin tehtävänä oli maan yleisen hallinnon hoito. Siinä oli talous- ja oikeusosastot. Molempien puheenjohtajana toimi virkansa puolesta kenraalikuvernööri. Osastoille nimitettiin varapuheenjohtajat vuonna 1822.

Talousosasto jakautui toimituskuntiin, joiden päällikköinä toimivat senaatin jäsenet, joista alettiin vuonna 1858 käyttää senaattori-nimitystä. Toimituskuntien määrä vaihteli viidestä yhdeksään. Osa talousosaston senaattoreista oli ilman omaa toimituskuntaa, salkuttomina senaattoreina. Oikeusosastossa ei ollut toimituskuntia. Talousosasto huolehti siviilihallinnosta ja julkisesta taloudesta, oikeusosasto oikeudenkäytöstä. Ylimpänä laillisuuden valvojana maassa toimi prokuraattori.

Senaattoreista tuli ministereitä

Vuoden 1918 lopussa senaatin nimi muutettiin asetuksella valtioneuvostoksi ja toimituskunnat ministeriöiksi. Senaattoreista tuli ministereitä ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajasta pääministeri. Senaatin kanslia muutettiin nimitykseltään valtioneuvoston kansliaksi ja prokuraattori oikeuskansleriksi. Senaatin oikeusosastosta muodostettiin korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Valtioneuvostolla tarkoitetaan toisaalta pääministerin ja ministerien muodostamaa yleistä hallintovaltaa käyttävää toimielintä, ja toisaalta valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostamaa hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelintä. Valtioneuvostoon lasketaan kuuluvaksi myös oikeuskansleri omine virastoineen.

Toimituskunnat edelsivät ministeriöitä

Suomen tasavallassa aloitti toimintansa yksitoista ministeriötä: ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, sotaministeriö, valtiovarainministeriö, kirkollis- ja opetusministeriö, maatalousministeriö, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaaliministeriö, elintarveministeriö sekä pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia.

Vuonna 1922 sotaministeriön nimi muutettiin puolustusministeriöksi ja kirkollis- ja opetusministeriö opetusministeriöksi. Elintarveministeriö lakkautettiin 1922, mutta vuosina 1939-49 toimi vastaavanlainen kansanhuoltoministeriö. Vuonna 1968 sosiaaliministeriö muutettiin sosiaali- ja terveysministeriöksi. Vuonna 1971 maatalousministeriö muutettiin maa- ja metsätalousministeriöksi. Vuonna 1970 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin liikenneministeriöksi ja työvoimaministeriöksi, jonka nimi muutettiin 1989 työministeriöksi. Vuoden 1984 alusta toimintansa aloitti ympäristöministeriö. Liikenneministeriö muutettiin syyskuun 2000 alusta liikenne- ja viestintäministeriöksi. Työ- ja elinkeinoministeriö aloitti toimintansa vuoden 2008 alusta. Se muodostettiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä, työministeriöstä ja sisäasiainministeriön alueiden kehittämistehtävien yksiköstä.