Euroopan unionin perussopimusten uudistaminen

Laajasta Euroopan unionin perussopimusten uudistamistyöstä sovittiin joulukuussa 2000 samassa yhteydessä, kun EU-maiden päämiehet hyväksyivät Nizzan sopimuksen. Unionin tulevaisuustyön keskeisiksi tavoitteiksi otettiin unionin ja jäsenmaiden toimivaltajaon selkeyttäminen, EU:n perusoikeuskirjan aseman määrittely, sopimusten yksinkertaistaminen ja kansallisten parlamenttien roolin vahvistaminen EU-tason työssä. Laekenin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2001 tavoitteita tarkennettiin ja laajennettiin. Laajentuneen unionin päätöksenteon tehokkuuden ja avoimuuden lisääminen otettiin keskeiseksi tavoitteeksi ja unionin toimielimiä päätettiin uudistaa perusteellisemmin.

Sopimusta valmisteltiin ensin erillisessä yli satajäsenisessä tulevaisuuskonventissa ja sen jälkeen hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK), joka koostui EU:n jäsenmaiden hallitusten edustajista. Hallitustenvälinen konferenssi pääsi 18. kesäkuuta 2004 sopuun perustuslakisopimuksesta.

Ranskalaiset (29.5.2005) ja hollantilaiset (1.6.2005) hylkäsivät perustuslakisopimuksen kansanäänestyksissään. Tämän jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2005 julkilausuman perustuslakisopimusta koskevasta pohdintatauosta. Kullekin jäsenmaalle jätettiin mahdollisuus itse päättää ratifioinnin jatkosta.

Suomessa valtioneuvosto oli valmistautunut antamaan eduskunnalle esityksen sopimuksen hyväksymisestä syysistuntokaudella 2005, mutta pohdintataukoa koskevan julkilausuman jälkeen valtioneuvosto katsoi, ettei eduskuntaa ole syytä pyytää hyväksymään sopimusta välittömästi. Sen sijaan eduskunnalle annettiin perustuslakisopimusta koskeva yksityiskohtainen valtioneuvoston selonteko marraskuussa 2005. Eduskunta käsitteli selonteon kevätistuntokaudella 2006 ja yhtyi valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan sopimus muodostaa tasapainoisen ja Suomen kannalta hyväksyttävän kokonaisuuden. Eduskunta kannatti sopimuksen ratifioimista.

Hallitus antoi eduskunnalle esityksen perustuslakisopimuksen hyväksymisestä kesäkuussa 2006. Eduskunta hyväksyi sopimuksen 5. joulukuuta 2006, ja tasavallan presidentti päätti sopimuksen ratifioimisesta 8. joulukuuta 2006.

Hallitustenvälinen konferenssi 2007 ja Lissabonin sopimus

Kesäkuussa 2006 Eurooppa-neuvosto päätti, että puheenjohtajavaltio esittää vuoden 2007 alkupuolella jäsenvaltioiden laajaan kuulemiseen perustuvan raportin. Kesäkuussa 2007 Eurooppa-neuvosto sopi, että sopimusuudistuksen yksityiskohdista neuvotellaan hallitustenvälisessä konferenssissa vuoden 2007 aikana. Edellisessä hallitustenvälisessä konferenssissa neuvotellun EU:n perustuslakisopimuksen sisältämät keskeiset uudistukset päätettiin toteuttaa muuttamalla nykyistä Euroopan unionia koskevaa sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, jonka nimeksi muutetaan sopimus EU:n toiminnasta.

Hallitustenvälinen konferenssi avattiin 23.7.2007 Brysselissä kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston yhteydessä. Puheenjohtajamaa Portugali esitteli HVK:lle ehdotuksen uudeksi sopimukseksi. HVK:n neuvotteluja johtivat jäsenmaiden valtion- tai hallitusten päämiehet, ja heitä avustivat yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston jäsenet. Virkamiestasolla valmisteluita tekivät jäsenmaiden oikeudelliset asiantuntijat, jotka saivat työnsä päätökseen lokakuun 2007 alussa.

Hallitustenvälinen konferenssi saatiin päätökseen 18. ja 19. lokakuuta 2007 Lissabonissa järjestetyssä päämiestason HVK:ssa. Päämiehet saavuttivat siellä poliittisen yhteisymmärrykseen nykyisiä EU:n perussopimuksia muokkaavan uudistussopimuksen sisällöstä. Sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta 2007. Uuden sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan ennen Euroopan parlamentin kesäkuussa 2009 järjestettäviä vaaleja.

Irlantilaiset hylkäsivät EU:n rakenteita uudistavan Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä 12. kesäkuuta 2008. Lokakuussa Eurooppa-neuvosto kuuli Irlannin pääministerin analyysin kansanäänestyksestä, ja asiaan palataan joulukuun kokouksessa. Ratifiointiprosessi jatkuu jäsenmaissa.